EUROJA JA EINEKSIÄ

Ennen kun mä pääsin muuttaan, mun piti selvitellä muutama aika tärkeä asia. Kahden kuukauden vuokratakuu piti saada kokoon jostain. Koska mä olen lukiolainen enkä voi käydä säännöllisesti töissä, valuuttapuoli on vähän heikoilla. Mulla oli säästössä vähän viime kesän kesätyörahoja ja lisäks porukat oli säästänyt osan mun lapsilisistä. Näistä mä sain kasaan tarvittavan summan. Pikkuisen jäi vielä säästöön muita tärkeitä hankintoja varten. Kelasta olis kuulemma myös ollut mahdollista saada maksusitoumus tällaseen. Mä en sitä nyt kuitenkaan lähtenyt edes kyseleen. Jotenkin tuli ittelle sellanen tunne, että mä pärjään ittekseni, kun en tässä tarvinnut ulkopuolista apua. Mulla on myös kotivakuutus, jos jotain sattuu. Tää antaa mielenrauhan.

Kelasta on mahdollista saada tukea asumiseen. Tää auttaa vuokrajutuissa. Näiden pakollisten menojen lisäksi ihmisen pitää tietysti elää. Ruokaan menee porukoitten mukaan aika paljon rahaa joka kuukausi. No mä en oo mitään gurmeeta oppinut koskaan syömään, joten sen puolesta ehkä selviän. Koulussa saa joka päivä lämpimän ruuan, joten ei oo ihan pakko sellasta enää kotona värkätä. Marttojen sivuilla on tosi hyviä vinkkejä Kotivara-otsikon alla. Vähän kokemattomampikin kodin hengetär saa neuvoja, millaisia tarvikkeita kaapeissa kannattaa pitää. Säilyvyysjutut, terveellisyys, helppous ja monikäyttösyys on huomioitu. Raaka-aineet ei myöskään ole kalleimmasta päästä. Aina ei tarvi tyytyä tonnikalaan. Kalliin pähkinäsekoituksen sijasta on järkevää ostaa pussi porkkanoita. Puuro on edullista, ja sitä voi keittää aamulla sen verran enemmän, että samasta kattilallisesta saa myös iltapalan. Vaikka suurimmalla osalla opiskelijoista ja omaan kotiin muuttaneista on rahat tiukilla, se ei tarkoita, etteikö voi syödä terveellisesti. Joskus tietty pitää voida herkutellakin. Mun mummu rakastaa marjastamista, ja se suorastaan pakotti ottaan viime kesän marjasaalistaan yhden kassillisen. Nyt on kiisseliaineksia. Kiitokseks siitä mä lupasin lähteä sen kanssa marjareissuille seuraavana kesänä. Porukoilla on paljon viinimarjamehuja, joiden juomistalkoisiin olen ikäni osallistunut. Ja osallistun siis edelleen. Yhdestä ruokajutusta mä en kuitenkaan tingi: mun ihana Bössi saa edelleen rakastamaansa murkinaa. Mummu ja äiti on pienestä asti iskostaneet mun päähän, että einesruuilla ei pitkälle potkita. Mä osaan tehdä noita perusjuttuja ihan ok, joten en mä ehkä tässä asiassa ole ihan uusavuton. Ja jos oon, voin aina kattoo netistä ja vaikka niiltä Marttojen sivuilta ruokavinkkejä. Lähikauppojen tarjouksia mä katon myös. Kun jauheliha on tarjouksessa, mä ostan sitä vähän reilummin ja pakastan osan joko raakana tai valmiiksi ruuaks jalostettuna. Kaverit tietää, että mä en voi ruokkia koko porukkaa, joten meillä on keskenämme sopimus, että jokainen tuo omat ruokansa ja juomansa, jos ollaan kylässä. Tää toimii.