Matka, jonka kuljet, on tärkeämpi kuin päämäärä

Odotan tältä vuodelta tosi paljon. Tänä vuonna musta tulee aikuinen! Tai niin mä ainakin toivon... Tiedän, kuulostaa hölmöltä, oonhan ollut jo 5 kuukautta lain silmissä aikuinen. Mutta jokainen, joka on saavuttanut jo 18 vuoden iän, on varmaan mun kanssa samaa mieltä siitä, että ei siinä yhdessä päivässä aikuseks vaan muututa.

Pitäs ruveta varmaan aktivoitumaan tän muuttamishomman kanssa. Tiedän, että asiat ei hoidu sormia napsauttamalla. Pitää nyt heti alkutalvesta ottaa itteeni niskasta kiinni ja pistää pyörät pyörimään, tai muutan ekan kerran kotoa vasta 30 vuotiaana! :D

Ihminen on siitä kummallinen olento, että se aina odottaa jotain tiettyä. Pienenä mä odotin aina mun syntymäpäiviä. Teininä mä odotin ripille pääsyä, mopoo ja mopokorttia. Mopokortin saamisen jälkeen rupesinkin odottaan täysikäsyyttä. Ja nyt mä odotan sitä, että saan oman kodin!

Mitäs sitten kun odottaminen loppuu? Oon suunnitellut kotoo pois muuttamista kohta vuoden. Mitäs sitten, kun oon muuttanut? Mitä mä sitten odotan?

Ehkä ne on yhdes asiasasa oikeessa. Se matka, joka kuljetaan, on tärkeämpi kuin itse päämäärä. Me tavotellaan hirveesti kaikkee, vaikka yleensä hienoin kokemus tulee matkan varrella. Meillä on kova pyrkimys edetä koko ajan ja saada jotain uutta. Haluankin muistuttaa, että joskus on hyvä hengähtää ja olla tyytyväinen siihen, mitä meillä jo on! :)

Nyt kun muutto pois kotoa on kohta totta, aion asennoitua tähän kokemukseen vähän eri lailla kuin aikaisempiin. Päämääränä on oma koti, ja matka sinne tulee olemaan mulle ja mun läheisille varmasti opettava kokemus. Tällä kertaa mä yritän nauttia ja saada kaiken irti myös itse matkasta, matkasta mun ekaan omaan kotiin. Mistä mä lähden liikkeelle?