SEINÄT YMPÄRILLÄ – EI VIELÄ KOTI

Nyt se on vihdoin totta. Mulla on oma koti. En oikeastaan edes käsitä tätä kaikkee. Oon asunut nyt Ylöjärven Nuorisoasunnoilla tänään tasan viikon. Lähetään kattoon, millanen mun matka on tähän mennessä ollut!

Ensin luonnollisesti rupesin etsiin sopivaa kämppää. Mulle tärkeimmät asiat oman asunnon hankinnassa oli sijainti, vuokran hinta ja sen asunnon ulkonäkö. Halusin asunnon, joka on lähellä mun perhettä ja semmoisella paikalla, että pääsen liikkuun helposti bussilla.

Rupesin etsiin asuntoja netistä Vuokraovi.com:sta. Sieltä oli tosi helppo hakee asuntoja! Parilla klikkauksella sain monia hyviä vaihtoehtoja sekunneissa nenän eteen. Siellä kerrotiin tosi tarkasti asunnoista ja esim. niiden lähellä olevista palveluista.

Vaikka Vuokraovi.com:sta löyty paljon potentiaalisia asuntoja, halusin silti jotain muuta. Kaipasin tukea ja apua, että pääsisin starttaa itsenäiseen elämän. Mä olin kuullut tutuilta, että apuja ja neuvoja saa muualtakin kuin sossusta ja Kelasta. Tajusin, että mun pitää etsiä just nuorille tarkoitettuja asuntoja. Näin mä löysin Nuorisoasuntoliiton sivut. Ja mikä onni, että myös Ylöjärvellä on Nuorisoasuntoja. Tietenkin mä kiinnostuin saman tien ja rupesin tutkiin NAL:n ja Ylonan:n sivuja.

Päätin hakea Nuorisoasunnoille. Löysin Ylonan sivuilta Hae Asuntoa –kohdan ja rupesin täyttämään hakemusta. Hakemuksessa kysyttiin luonnollisesti mun henkilötiedot. Kysely jatkui tulojen ja omaisuuden kertomiseen. Sen jälkeen käsiteltiin muuton syytä sekä ylipäätään toiveita asunnosta. Kävi ilmi, että itsenäistymisen tarve on yksi hyvä syy päästä Nuorisoasunnoille. Ja viimeisenä sitten kyseltiin nykyisestä asunnosta. Hakemus oli mukavan selkee ja yksinkertainen – ei ollut siis vaikee hakea! Tulin tosi onnelliseks ajatuksesta, että mulla saattais olla kohta oma koti!

Hakuprosessin jälkeen pääsin Ylöjärven asumisohjaajan haastatteluun. Haastattelussa käytiin suurin piirtein samoja asioita läpi, mihin olin jo hakemuksessakin vastaillut. Asumisohjaaja auttoi mua solmimaan yhtenäisen vuokrasopimuksen. Sähkösopimus piti tehdä erikseen. Musta tuntu, etten vois ikinä osatakaan tehdä ja miettiä moisia juttuja – mut siinä mä olin ja selvisin ilman suurempia ongelmia!

Haastattelujen ja käytännön asioiden sopimisen jälkeen mä pääsin muuttamaan mukavaan yksiöön. Tää asunto todellakin sopii mulle! Saa nähdä, miten tää homma lähtee luistaan ajan kanssa.

Tunnelmat on ollut vähän sekavat. Oon tosi onnellinen ja ilonen tästä muutosta, mutta silti mulla on välillä haikee olo. Onneks mun ei tarvi olla yksin, kun mulla on Bössi seurana!

Tulevaisuuden ajattelu pelottaa välillä. Ja mulla on joskus niin paljon kysyttävää. Miten mä kerkiän yhdistään kodin ylläpidon ja kaiken muun elämän? Miten mun rahat riittää? Mitä mun pitää ostaa, että peruskodinhoito onnistuu? Äiti pesi kotona aina mun pyykit ja kokkas myös. Välillä mun päässä syntyy skenaarioita ja rupeen panikoimaan, miten tuun selviään tästä kaikesta. Silloin mä yritän muistaa, että ei se omassa asunnossa asumine oo mitään rakettitiedettä. Mua lohduttaa myös ajatus, että mun ei tarvi selvitä yksin. Mulla on mun perhe tukena ja Nuorisoasunnoilta löytyy myös aikuisia, jotka auttaa mua eteenpäin. Ne auttaa mua onnistumaan asumisessa. Tiedän, ettei mun tarvi oppia kaikkee päivässä. Mä tuun pärjäämään.

Mun kämppä on vielä aika tyhjä. Seinillä ei oo mitään, ei myöskään lattioilla. Sain sentään ripustettua mummun vanhat verhot ikkunaan. Heti tuli kodikkaampi olo, ja tuntuu, että mummu on mua lähellä. Mulla on täällä mun vanha sänky, läppäri ja hirvee kasa laatikoita. Ja tietenkin Bössi ja sen tarvikkeisto! Ootan, et rupeen tekeen tästä asunnosta juurikin mun kotia! Mä kuulin, että Ylonan väki jeesaa, jos mulla ei oo vaikka ruuvaria ja tarvis koota hylly. Onneks.

Luulin, että itse asunnon hankinta ja muutto olisi isoin homma. Ei sitten ollutkaan. Nythän se työ vasta alkaa: itse kodin tekeminen ja siitä huolehtiminen. Mut on tää niin siistiä!